Clash of Clans on syöpä.

Noin kuukausi sitten tein sosiaalisessa mediassa nolon tunnustuksen ja myönsin haksahtaneeni Clash of Clansiin, tuohon kansantaloutemme pelastajaan, joka on saanut pelikulttuuria ymmärtämättömät taloustoimittajat itkemään onnesta ja valuttamaan puntteihinsa mahlaista eritettä.

Olin tehnyt tiukan periaatepäätöksen, että pelaan tätä mikromaksuilun mestarinäytettä siten, että en maksa ensimmäistäkään mikromaksua. Pelit -lehdessäkin taannoin väitettiin, että tällainen menettelytapa on mahdollinen. 

Aluksi peli vaikuttikin kivalta. Oman kylän rakentaminen oli mukavan yksinkertaista ja rakennusten päivittämisestä tuli rennon letkeä eteenpäinmenemisen tunne. Taistelukin oli hauskaa hupailua, jossa tanner tömisi, aitaa kaatui ja "tekoäly" hoiti yksiköiden asettamisen jälkeisen likaisen työn.

Pian Supercellin huume alkoi vaikuttaa ja luovuin periaatteestani yllätävän helposti ostamalla viidellä eurolla gemejä, joilla lisäsin kylääni ylimääräisen rakentajayksikön. Liityin klaanin jäseniksi, keräsin pokaaleita ja päivittelin hissukseen rakennuksia. Fiilis pelin suhteen oli edelleen ihan ok, joten lisäsin kylääni vielä kolmannen rakennusyksikön. Tällä kertaa laskua kertyikin jo melkein kympin verran.

Tällä viikolla iski krapulalta maistuva todellisuus. Tietyn pisteen jälkeen Clash of Clans muuttuu hitaaksi jurnuttamiseksi ja päivityksiä saa odottaa päiväkaupalla, ellei lyö lisää euroja tiskiin. Myös aikaisemmin hauskan simppeliltä tuntunut taistelusysteemi osottautui lähinnä tyhmäksi. Monipuoliset sotataktiikat lienevät kai rushaukseen ja tekoälyttömyyteen perustuvissa kähinöissä mahdollisia, mutta niiden opetteleminen ei jaksa aikuista ihmistä kiinnostaa.

Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä aikuiset eivät taida pelin kohderyhmään kuuluakaan. Totesin asian seuraamalla suomalaisen klaanini klaanichattia, jossa keskusteltiin lähinnä mopojen virittämisestä ja siitä kuinka daijuja maikat Olarin yläasteella (yläkoulussa?) ovat.

Tämä on ongelmallista, koska Clash of Clansiin voi käyttää loputtomasti oikeaa rahaa ja pelimekaniikka vieläpä kannustaa siihen. Hurjia juttuja liikkuukin teineistä, jotka ovat tuutanneet peliin tuhansia euroja vanhempiensa kovalla työllä ansaittua valuuttaa. On tietenkin aika tyhmää antaa muksuille iTunesin tunnukset vapaaseen käyttöön, mutta kyllähän Supecellin ansaintalogiikassa vähän huumekauppa maistuu.

Joulun välipäivinä klaanini chatissa eräs jannu kertoi onnellisena, kuinka oli saanut joululahjaksi 14000 gemiä (89,9€) ja pystyi näin ollen päivittämään muurinsa kutoslevelille tai tekemään jotain muuta huikean jännittävää ja hyödyllistä. Tämä ulostulo pysäytti muistelemaan nuoruuteni parempia aikoja ja laneja, jossa hakattiin pää kenossa kovia pelejä, kuten Codename Eaglea (muistajat muistaa, tietäjät tietää), Medieval Total Waria ja Warcraft kolmosta. Kaikki oli tuolloin vielä hyvää ja kunnollista ja ajatukselle mikromaksuista olisi naurettu päin naamaa, jos joku olisi kehdannut moisia esittää.

Sen lisäksi, että free2playn ansaintalogiikka on psykologisesti kiero, nakertaa se myös pelikulttuuria. Pelaamisen peruskonseptiin kuuluu, että hyvät voittavat ja huonot harjoittelevat ja näin asian pitää ollakin. Jos mutkia voi oikoa heittämällä rahaa niiden päälle, luovutaan sellaisista peliskenen kulmakivistä kuin haaste, taidon merkitys ja oivaltamisen/voittamisen riemu. Tilalle saadaan kelmeitä pyramidihuijauksia, joiden suunnittelufilosofia perustuu rahan mahdollisimman tehokkaaseen kusettamiseen pelaajakunnalta.

"Ilmaiset" haydayt ja clash of clansit vielä tavallaan ymmärtäisin, elleivät ne levittäisi mikromaksujen syöpää myös oikeiden pelien puolelle. Harva asia nakertaa yhtä paljon, kuin se että 69 euron konsolipelissä kehdataan kerjätä mikromaksuja pahimmillaan jo alkuvalikosta lähtien.

Tietenkään mikromaksupelejä ei ole periaatteessa pakko pelata. Asiaa kuitenkin mutkistaa se, että pelejä ostaessa tietoa maksullisen lisäsisällön määrästä ja laadusta pimitetään. Pelintekijöiden pitäisikin sopia yhteisestä "free from free2play" -standardista tai Reilun Pelin merkistä, joka oikean tai virtuaalisen pelilaatikon kannessa takaisi, että kyseinen tekele on vapaa mikromaksujen syövästä. Sellaisia pelejä minä nimittäin ostaisin.

P.S. Käytin Clash of Clansiin kuukaudessa noin 15 euroa. Samalla rahalla saa App Storesta Final Fantasy Tactics - The war of lionsin, joka on jo viikossa osoittautunut sata kertaa tykimmäksi peliksi, mihin Clans ikinä kykenee. Siinä ei ole mikromaksuja, pelatkaa mieluummin sitä.